Monta kertaa voidaan pohtia sitä, mitä rakkaus on. Rakkautta lähellä on ystävyys, vaikka itse katsonkin ystävyyden yhdeksi rakkauden muodoksi. Siinä useimmin on sekoittuneena platonista rakkautta ja lähmmäisenrakkautta, mutta joskus siinä voi olla muutakin vetovoimaa.
Se, mitä ystävyydelle sallii, vaihtelee henkilökohtaisesti. Aitoon ystävyyteen kuuluu kuitenkin se periaate, että ystävät haluavat tukea toisiansa, vaikka olisivatkin eri mieltä joistakin asioista. Toisaalta ystävyydessä yksilöt hyväksytään juuri sellaisina kuin he ovat. Ystävää ei kuitenkaan saa pettää.
Mietin omia ystävyyksiäni. Uskon ystävyyteen, kun ystävälle voi kertoa luottamuksella omista vaikeistakin asioista. Joskus asiat on todella kipeitäkin ja ystävä jaksaa ottaa vastaan kyyneleetkin. Toki ystävälläkin on oikeus väsyä.
Minusta on hienointa, kun voin kuunnella ja neuvoa ystävää, jolta vastavuoroisesti voi odottaa samaa. Se on lähimmäisenrakkautta, vaikka termi onkin kirkollinen.Ystävyys on siinäkin mielessä kuin rakkaus, kun se kestää vaikeammatkin asiat. Ystävä antaa väsyneelle tuolin, tarjoaa autokyydin monen kauppakassin kanssa kulkevalle ja ruokkii nälkäistä, vaikka se nälkä olisi henkistä.
Jos jostakin onnistuu saamaan ystävän, tulee ystävyyttä hoitaa. Se on kuin kaktus; se kestää kuivuutta jonkin aikaa, mutta liikaakaan sitä ei saa kastella tai se mätänee.
t. Jukka
