Itse olen asunut aina lemmikkieläinten läheisyydessä. Koska olin lapsena helposti syrjittävissä ja kiusattavissa, sain paljon niitä ikävämpiä kokemuksia. Silloin, kun olin erityisen surullinen, minua usein lohdutti kehräävä ja puskeva kissa tai viereen tullut koira. Toki vanhempanikin tukivat minua.
Yläasteella ollessani päätin, että haluan ryhtyä kasvissyöjäksi jossakin elämäni vaiheessa. Koin, että siat, naudat ja muut eläimet eivät ole tehneet minulle pahaa. Miksi minun tulisi syödä mitään lihaa, jos ja kun kunnioitan elämää?
Minulla on oikeus valita ruokavalioni, kuten kenellä muullakin. Annan muillekin sen valinnanvapauden.
Vaikka olen eläinrakas, ja olen kasvissyöjä, on elämässäni lemmikkieläimiä. Lähinnä kyseessä ovat kissat, koirat ja kalat. Nämä kuuluvat sekasyöjiin, enkä pakota näitä vegaaneiksi. Olisikin järjetöntä vaatia sitä eläimiltä.
Kasvisruokiin siirtyminen on ollut helppoa. Ensiksi jätin kalaruuat, sillä niillä on ollut aikaisemminkin riitaa elimistöni kanssa. Sitten jäi kana ja viimeisenä liha. Kananlihaa tosin en juuri muutenkaan käyttänyt. Tämä tapahtui syksyllä 1996. Myöhemmin ryhdyin entistä tarkemmaksi - niinpä väistelen tuotteita, joissa on liivatetta, karmiinia (E 120) ja D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia.
Vegaaniksi ryhtyminen ei ole vielä onnistunut kohdallani, vaikka se onkin hyvä unelma. Vegaanisia valmisruokatuotteita ei ole tarpeeksi paljon. Olen kuitenkin iloinen omasta lakto-ovovegetaariudestani. Syön mielelläni vegaanisia tuotteita.
Omia ravintosuosikkejani voisin mainita muutaman. Soijasuikaleet ovat maukkaita, kun ne maustaa hyvin. Kikherneet ovat tärkeä lisä ravinnossa. Kaurajäätelö kinuskisena on harvinaisen maittavaa ja tietyt kaurajuomat on todella hyvin valmistettu vastaamaan maitoa. Tietenkin monet tuoreet hedelmät ovat tärkeitä. Pähkinöissä suosin pähkinäsekoituksia.
t. Jukka
perjantai 22. heinäkuuta 2011
torstai 7. heinäkuuta 2011
Miksi olen Vihreissä?
Olen vihreä niin poliittisesti kuin monessa muussakin mielessä. Poliittinen vihreä heräämiseni tapahtui noin 1995, vaikka olin ollut siihen saakka poliittisesti kiinnostunut. Aikaisemmin kuvittelin olevani joko keskustalainen tai rkpläinen. Keskustalainen luulin olevani siksi, koska se oli keskellä ja rkpläinen siksi, koska pidin (pidän edelleen) ruotsin kielestä kovastikin.
Kuitenkin olin silti ajatellut Vihreistä positiivisesti. Ajattelin vain, että se on niin pieni puolue, eikä siitä koskaan tulisi suurta. Olen kuitenkin ollut todella eläinrakas koko elämäni. Olen pitänyt luonnosta ja Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus järkytti minua. Vammaisena olen ajatellut vähemmistöjen aseman olevan todella tärkeä ja mikään muu puolue ei ole samalla tavalla osannut puolustaa vähemmistöjen oikeuksia.
Politiikkaan lähteminen jännitti. Tein periaatepäätöksen, että voisin lähteä tunnustuksellisesti politiikkaan vasta sitten, kun olen yliopisto-opiskelija. Ja näinhän tein. Pitkitin varsinaista lähtöäni noin 12 vuotta. Päästyäni Turun yliopistoon päätin lähteä edustajistovaaleihin ehdolle. Mietin tiedekuntaryhmäni ja Vihreän listan välillä ja todettuani Vihreän listan olevan henkisesti lähempänä minua, kirjoitin heidän ehdokassopimuksensa.
Nykyisin olen juurtunut puolueeseeni. Saan olla koko lailla itseni, eikä minun tarvitse yhtään joustaa periaatteistani. Vasemmistoliitto on toiseksi lähimpänä minua, mutta tapa, jolla he eduskuntaryhmässä kohtelevat erimielisiä, on kaukana omasta tavastani. SDP on ehkäpä se kolmospuolueeni, jolla on hyviä ideoita välillä. Kuitenkin esimerkiksi perustulokysymyksessä näen ongelmallisena sen, että he tahtovat pitää ansiosidonnaisuuden sen edellä. Myös puoluekuri on aika julma sielläkin.
RKP on ehkä Suomen toiseksi liberaalein puolue. Kuitenkin minusta tuntuu, että ainoa suuri yhtäläisyys on ruotsin kielen aseman puolustaminen. Keskusta on sosiaalipoliittisissa kysymyksissä melko hyvä, mutta esimerkiksi turkismurhauksen kannattaminen elinkeinona on kestämätön. Ydinvoimarakastaja Kokoomus osaa kaikenlaista, mutta arvostan heidän hyvää kirjallista viestintäänsä, vaikka muuten arvomaailma on melkein vastakkainen.
Kristillisdemokraatit käyvät hermoilleni esimerkiksi homovastaisuudellaan, mutta heillä on hyviä ajatuksia esimerkiksi vanhusten elämän kunnioittamisessa. Perussuomalaisten kanssa haluan tulla juttuun, vaikka he saattavat omata päinvastaisen arvomaailman. Se, missä ajatuksemme kohtaavat, lienee oikeus työelämään ja terveyteen.
Nykyisin olen lakto-ovovegetaristi, ihnimillisten vähemmistöjen puolustaja ja joukkoliikenteen käyttäjä. Sovin erinomaisen hyvin Vihreisiin.
t. Jukka
Kuitenkin olin silti ajatellut Vihreistä positiivisesti. Ajattelin vain, että se on niin pieni puolue, eikä siitä koskaan tulisi suurta. Olen kuitenkin ollut todella eläinrakas koko elämäni. Olen pitänyt luonnosta ja Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus järkytti minua. Vammaisena olen ajatellut vähemmistöjen aseman olevan todella tärkeä ja mikään muu puolue ei ole samalla tavalla osannut puolustaa vähemmistöjen oikeuksia.
Politiikkaan lähteminen jännitti. Tein periaatepäätöksen, että voisin lähteä tunnustuksellisesti politiikkaan vasta sitten, kun olen yliopisto-opiskelija. Ja näinhän tein. Pitkitin varsinaista lähtöäni noin 12 vuotta. Päästyäni Turun yliopistoon päätin lähteä edustajistovaaleihin ehdolle. Mietin tiedekuntaryhmäni ja Vihreän listan välillä ja todettuani Vihreän listan olevan henkisesti lähempänä minua, kirjoitin heidän ehdokassopimuksensa.
Nykyisin olen juurtunut puolueeseeni. Saan olla koko lailla itseni, eikä minun tarvitse yhtään joustaa periaatteistani. Vasemmistoliitto on toiseksi lähimpänä minua, mutta tapa, jolla he eduskuntaryhmässä kohtelevat erimielisiä, on kaukana omasta tavastani. SDP on ehkäpä se kolmospuolueeni, jolla on hyviä ideoita välillä. Kuitenkin esimerkiksi perustulokysymyksessä näen ongelmallisena sen, että he tahtovat pitää ansiosidonnaisuuden sen edellä. Myös puoluekuri on aika julma sielläkin.
RKP on ehkä Suomen toiseksi liberaalein puolue. Kuitenkin minusta tuntuu, että ainoa suuri yhtäläisyys on ruotsin kielen aseman puolustaminen. Keskusta on sosiaalipoliittisissa kysymyksissä melko hyvä, mutta esimerkiksi turkismurhauksen kannattaminen elinkeinona on kestämätön. Ydinvoimarakastaja Kokoomus osaa kaikenlaista, mutta arvostan heidän hyvää kirjallista viestintäänsä, vaikka muuten arvomaailma on melkein vastakkainen.
Kristillisdemokraatit käyvät hermoilleni esimerkiksi homovastaisuudellaan, mutta heillä on hyviä ajatuksia esimerkiksi vanhusten elämän kunnioittamisessa. Perussuomalaisten kanssa haluan tulla juttuun, vaikka he saattavat omata päinvastaisen arvomaailman. Se, missä ajatuksemme kohtaavat, lienee oikeus työelämään ja terveyteen.
Nykyisin olen lakto-ovovegetaristi, ihnimillisten vähemmistöjen puolustaja ja joukkoliikenteen käyttäjä. Sovin erinomaisen hyvin Vihreisiin.
t. Jukka
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Aloitus uudessa blogiympäristössä
Tervehdys kaikille!
Olen Jukka, 33-vuotias vihreä aktiivi, opiskelija ja vammainen Turusta. Moni saattaakin tunnistaa minut Jukan Vihertuuletuksia -blogin kirjoittajana. En ole lopettamassa vihertuuletuksiani, vaan olen avaamassa tätä blogiani ihan uudenlaisten kokemuksien saamiseksi ja myös uusien lukijoiden löytämiseksi.
Mietin, olisiko tämä blogi enemmänkin minä-blogi. Ajattelin kirjoitella varsinkin vihreistä elämäntavoistani ja valinnoistani. Se olisi nähdäkseni sopiva vastapaino poliittiselle blogilleni. Toimin näin, koska nuo vihertuuletukset ovat politiikkaa varten.
Rakennetaan yhdessä tätä blogia. Ryhdy rohkeasti lukijaksi ja kerro, jos tahdot oman blogisi linkkilistalleni. Kaikki palautteet ja kommentit otan mielelläni vastaan. Sama koskee blogin aiheita - otan niistäkin toiveet vastaan ja pyrin toteuttamaan ne niin paljon kuin mahdollista.
t. Jukka
Olen Jukka, 33-vuotias vihreä aktiivi, opiskelija ja vammainen Turusta. Moni saattaakin tunnistaa minut Jukan Vihertuuletuksia -blogin kirjoittajana. En ole lopettamassa vihertuuletuksiani, vaan olen avaamassa tätä blogiani ihan uudenlaisten kokemuksien saamiseksi ja myös uusien lukijoiden löytämiseksi.
Mietin, olisiko tämä blogi enemmänkin minä-blogi. Ajattelin kirjoitella varsinkin vihreistä elämäntavoistani ja valinnoistani. Se olisi nähdäkseni sopiva vastapaino poliittiselle blogilleni. Toimin näin, koska nuo vihertuuletukset ovat politiikkaa varten.
Rakennetaan yhdessä tätä blogia. Ryhdy rohkeasti lukijaksi ja kerro, jos tahdot oman blogisi linkkilistalleni. Kaikki palautteet ja kommentit otan mielelläni vastaan. Sama koskee blogin aiheita - otan niistäkin toiveet vastaan ja pyrin toteuttamaan ne niin paljon kuin mahdollista.
t. Jukka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)