En ole pitkään aikaan kirjoittanut tähän blogiini, sillä olen kirjoittanut paljon muualle. Tätä kirjoittaessani minua odottaa seuraavana päivänä pienehkö leikkausoperaatio, joka on rutiinitoimenpide. Jos kuitenkin kaikki menee pieleen, niin tänä korona-aikanarajoitustenkin vuoksi haluaisin kertoa, mitä toivoisin hautajaisiltani.
1. Hautapaikka ja pappi
Joidenkin mielestä olen itsekäs, mutta toivoisin päätyväni arkkuhaudatuksi Turun Pyhän Katariinan kirkon hautausmaalle. Tiedän, että läheiseni saattavat haluta minut Keski-Uudellemaalle, mutta en halua missään tapauksessa Keravan hautausmaalle isäni kanssa samaan hautaan. Se, miksi en halua uurnahautausta, johtuu siitä, että voin olla tieteellekin kiinnostava tapaus vammaisuuteni vuoksi. Tämä on siis vahva toiveeni.
Minulla on myös paha tapa siinä, että laitan ihmisiä arvojärjestykseen. Astrologisesti asia voi liittyä siihen, että olen kuultani leijona. Onnekas olen siinä, että tunnen monia pappeja, joista pidän. Tässä tulee hiukan perusteluja, miksi olen päätynyt tällaiseen järjestykseen. Käytän papeista vain etunimiä.
Ensisijaisesti toivoisin kotiseurakuntani pappia Annaa, sillä hän tuntee minut parhaiten ja hän on itse asiassa ehkä korona-ajan läheisin ihminen minulle siksi, että en ole muiden (poislukien äitini ja siskoni) kanssa ollut tekemisissä niin paljon. Toisella sijalla on Leena, kirkkoherramme, jonka kanssa olen jonkin verran tehnyt yhteistyötä ja hänetkin tunnen niin hyvin, että koen hänet läheiseksi. Loput järjestykset menee seuraavasti, perustelut ovat läheisyys ja ajallinen yhteistyö: 3. oppilaitospappi Tiina, 4. oppilaitospappi Mia, 5. Miika, 6. Sinikka ja 7. kirkkoherra Merja. Jos taas minut haudataan Keski-Uudellemaalle, silloin järjestys, mikäli edellämainituista kukaan ei ole käytettävissä esimerkiksi koronarajoitusten vuoksi, olisi järjestys seuraava: 1. Suvi-Maria, 2. Maijaleena, 3. Jussi ja 4. Katri. Enemmänkin tunnen pappeja, mutta haluan tehtävään ihmisen, jolla on vankat käsitykset itsestäni ja joka on ihmisenä samoilla linjoilla kanssani.
2. Siunaustilaisuus ja muistotilaisuus
On selvää, että siunaustilaisuuteen voi tulla yhtä aikaa vain 10 henkeä. Näin ollen toivoisin, että se lähetettäisiin suorana netissä kahteen paikkaan. Toivoisin seurakunnan järjestävän toisen lähetyksen joko Nummen seurakuntakodille tai Katariinan pappilaan ja toisen oppilaitospappien avustamana Kampuskappeliin.
Toivon siunaustilaisuuteen seuraavaa musiikkia. Koska olen euroviisujen ystävä, haluan jonkin verran viisuihin liittyvää musiikkia. En ole nyt varma musiikin määrästä, mutta haluaisin jotakin tällaista musiikkilistaa:
- aluksi Aarno Ranisen On hetki,
- virsinä Päivä vain ja hetki kerrallansa ja Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan,
- Lea Lavenin Aamulla rakkaani näin,
- saattolauluna Viktor Klimenkon Aurinko laskee länteen, jota olen laulanut karaokessa joskus, kuten tuota On hetkeäkin.
Vara- tai lisälauluina laitan Laura Närhin Mä annan sut pois ja Seija Simolan Laulu kuolleelle rakastetulle. Toivon siunaustilaisuuden olevan hengellisen painotuksen sijasta olevan henkinen, sillä suuri osa toivevieraistani eivät ole uskonnollisia.
Hautaan kätkemisen yhteydessä toivon, että kaikki halukkaat saisivat tulla. Näin ollen toivon, että kaikki voisivat sopia siitä, miten menetellään.
Muistotilaisuuteen toivon yhteislauluiksi seuraavia:
- Arja Saijonmaan Ystävän laulu
- Laura Närhin ja Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt
- Lempieuroviisujani tilaisuuteen sopivasti: Gigliola Cinquettin Si (laulakaa suomeksi Lea Lavenin Niin), Anneli Saariston La Dolce Vita, Katri Helenan Katson sineen taivaan (vaikka se ei olekaan kaikkien aikojen suosikkejani, mutta pidän kovasti), Seija Simolan Anna rakkaudelle tilaisuus ja loppulauluna Molitvan itse kirjoittamani suomenkielinen versio Rukoilen.
- Toivon myös, että äitini ja siskoni voisivat valita molemmat yhden yhteislaulun.
Tahdon myös taustamusiikkina soivan muita suosikkieuroviisujani ja muutakin: viisuista saisivat soida Sin ja Molitvan lisäksi Grande Amore (Italia 2015), Vuelve Conmigo (Espanja 1995), Seninle bir dakika (Turkki 1975), I evighet (Norja 1996), Aava (Suomi 1998), Un jour, un enfant (Ranska 1969) ja balkanviisuja Lane moje (Serbia ja Montenegro 2004), Lejla (Bosnia-Hertsegovina 2006) ja Oro (Serbia 2008). Suomen viisuista soikoon lisäksi Valoa ikkunassa (1961), Varjoon - suojaan (1967), Lapponia (1977), Fantasiaa (1983), Eläköön elämä (1985), Päivä kahden ihmisen (1986), Sata Salamaa (1987), Tule luo (1993) ja När jag blundar (2012). Karsintakappaleista Olet uneni kaunein (2007), Virginia (2008) ja Kirkas kipinä (2009) ovat parhaimmistoa.
3. Kukat, arkunkantajat ja vieraat
Haluan kukkien siunaus- ja hautajaistilaisuudessa olevan valkoisia, sinisiä ja violetteja. Sama koskee arkkulaitetta ja hautavihkoja. Kuitenkin mitä en halua, on ruusut ja punaiset ja varsinkin keltaiset kukat. Punaisia ruusuja rakastan toki, mutta ne symboloivat minulle suurempaa rakkautta. Sellaista ei ole tullut keneltäkään. Jos kahvitilaisuuteen tulee kukkia, hankkikaa soilikkeja (multaan istutettuina, värillä ei väliä) ja tilaisuuden päätyttyä antakaa ne äidilleni.
Arkunkantajiksi olen pyytänyt ystäviäni Aapoa ja Elisaa. Heidän lisäkseen tietenkin äitini ja siskoni kuuluvat mukaan vieraisiin, mutta eivät arkunkantajiin. Muut toivomani henkilöt ovat FM ja KTM Riina (Turun Vihreistä), KM Niina (opintoasiantuntija, ollut myös Vihreissä), VTK (?) Eija (sosiologi), hoitaja & fil. yo (?) Anna sekä lisäksi KTM Juho, HuK Ville ja FM Mika sekä FM ja VTK Helena (nämä viisi ovat jotenkin kytkeytyneet Vihreisiin). Lisäksi edesmenneen ystäväni äiti Jaana on uskollisen läheinen ystävä. Kaikki eivät mahdu koronarajoitusaikoina suoraan mukaan. Neuvotelkaa siis. DI Maxia pyydän organisoimaan ylimääräisen katselu- ja muistotilaisuusryhmän Uudellemaalle. Jos Kampuskappeliin saadaan samanlainen ryhmä, ovat etenkin tämän vuoden Spektrin hallituksen jäsenet tervetulleita.
Haluan mukaan siis niitä ihmisiä, jotka ovat minulle läheisiä. Osa jää mainitsematta, sillä tunnen paljon ihmisiä. Toivottavasti kukaan ei loukkaannu siitä; ettei tullut nimetyksi.
4. Muistokirjoitus
Olisin iloinen, jos minusta tehtäisiin muistokirjoitus Helsingin Sanomiin. Kirjoittajiksi toivon etenkin Elisaa ja siskoani. Mitä useampi osallistuu, sen parempi.
Lopuksi kaikille yhteisesti kiitos.
