Monta kertaa voidaan pohtia sitä, mitä rakkaus on. Rakkautta lähellä on ystävyys, vaikka itse katsonkin ystävyyden yhdeksi rakkauden muodoksi. Siinä useimmin on sekoittuneena platonista rakkautta ja lähmmäisenrakkautta, mutta joskus siinä voi olla muutakin vetovoimaa.
Se, mitä ystävyydelle sallii, vaihtelee henkilökohtaisesti. Aitoon ystävyyteen kuuluu kuitenkin se periaate, että ystävät haluavat tukea toisiansa, vaikka olisivatkin eri mieltä joistakin asioista. Toisaalta ystävyydessä yksilöt hyväksytään juuri sellaisina kuin he ovat. Ystävää ei kuitenkaan saa pettää.
Mietin omia ystävyyksiäni. Uskon ystävyyteen, kun ystävälle voi kertoa luottamuksella omista vaikeistakin asioista. Joskus asiat on todella kipeitäkin ja ystävä jaksaa ottaa vastaan kyyneleetkin. Toki ystävälläkin on oikeus väsyä.
Minusta on hienointa, kun voin kuunnella ja neuvoa ystävää, jolta vastavuoroisesti voi odottaa samaa. Se on lähimmäisenrakkautta, vaikka termi onkin kirkollinen.Ystävyys on siinäkin mielessä kuin rakkaus, kun se kestää vaikeammatkin asiat. Ystävä antaa väsyneelle tuolin, tarjoaa autokyydin monen kauppakassin kanssa kulkevalle ja ruokkii nälkäistä, vaikka se nälkä olisi henkistä.
Jos jostakin onnistuu saamaan ystävän, tulee ystävyyttä hoitaa. Se on kuin kaktus; se kestää kuivuutta jonkin aikaa, mutta liikaakaan sitä ei saa kastella tai se mätänee.
t. Jukka
tiistai 1. marraskuuta 2011
perjantai 28. lokakuuta 2011
Yksilöiden ja heidän valintojensa kunniottaminen ja hyväksyminen
Ihmiset ovat erilaisia. Ajatellaanpa vaikka tukkaa: toisilla se on tumma, toisilla vaalea. Jotkut värjäävät sen todella huomiotaherättävän väriseksi. Jotkut ajavat sen millimetrin pituiseksi, kun toiset taas ovat luonnostaan kaljuja. Loppujen lopuksi tukalla ei ole väliä, kun ihmisarvoa mietitään laajemmassa mittakaavassa.
Haluan kunnioittaa yksilöitä sellaisina kuin he ovat. Eihän se aina helppoa ole, mutta toisaalta, jokaisella on joku, jonka hyväksymisessä ja kunnioittamisessa on haasteita. Asioiden hyväksyminen on kuitenkin eri asia kuin ihmisen hyväksyminen. Esimerkiksi moni ystäväni syö lihaa, vaikka en sinänsä kannatakaan lihansyöntiä ihmisten keskuudessa.
Mietin itse, mitä se olisi, jos en hyväksyisi tai kunnioittaisi muita. Kohtelisin ihmisiä välinpitämättömästi. Saattaisin haluta ihmisten toimivan mielihalujeni mukaan, voisin rikkoa parisuhteita, mihin en kuitenkaan ryhdy. En antaisi muille mahdollisuuksia ja olisin häikäilemätön. Se ei lähtökohtaisesti istu minuun millään.
Miksi itse toimin niin kuin toimin? Mielestäni yksilöitä ei pidä loukata. Itseäni on loukattu aika monella tavalla ja olo sen jälkeen on ollut todella ikävä. En halua tosiaankaan tuottaa muille murheita ja suruja. Välillä ihminen toki loukkaa tahtomattaankin toista. Tiedän, että tämä tuntuu joistakin vaaleanpunaiselta unelmahötöltä, mutta maailmassa on niin paljon ikävyyksiä, joten turhat painolastit pitää jättää sikseen. Onkin parempi olla tukemassa muita yksilöitä kuin kaivaa kuoppaa. Raamatun sananlasku "Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa." onkin mainio; kaikki kostautuu kyllä ennemmin tai myöhemmin.
Jokainen kaipaa hyväksyntää ja välittämistä. Miksi emme sitä soisi kaikille?
t. Jukka
Haluan kunnioittaa yksilöitä sellaisina kuin he ovat. Eihän se aina helppoa ole, mutta toisaalta, jokaisella on joku, jonka hyväksymisessä ja kunnioittamisessa on haasteita. Asioiden hyväksyminen on kuitenkin eri asia kuin ihmisen hyväksyminen. Esimerkiksi moni ystäväni syö lihaa, vaikka en sinänsä kannatakaan lihansyöntiä ihmisten keskuudessa.
Mietin itse, mitä se olisi, jos en hyväksyisi tai kunnioittaisi muita. Kohtelisin ihmisiä välinpitämättömästi. Saattaisin haluta ihmisten toimivan mielihalujeni mukaan, voisin rikkoa parisuhteita, mihin en kuitenkaan ryhdy. En antaisi muille mahdollisuuksia ja olisin häikäilemätön. Se ei lähtökohtaisesti istu minuun millään.
Miksi itse toimin niin kuin toimin? Mielestäni yksilöitä ei pidä loukata. Itseäni on loukattu aika monella tavalla ja olo sen jälkeen on ollut todella ikävä. En halua tosiaankaan tuottaa muille murheita ja suruja. Välillä ihminen toki loukkaa tahtomattaankin toista. Tiedän, että tämä tuntuu joistakin vaaleanpunaiselta unelmahötöltä, mutta maailmassa on niin paljon ikävyyksiä, joten turhat painolastit pitää jättää sikseen. Onkin parempi olla tukemassa muita yksilöitä kuin kaivaa kuoppaa. Raamatun sananlasku "Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa." onkin mainio; kaikki kostautuu kyllä ennemmin tai myöhemmin.
Jokainen kaipaa hyväksyntää ja välittämistä. Miksi emme sitä soisi kaikille?
t. Jukka
sunnuntai 23. lokakuuta 2011
Sukupuolesta, seksuaalisuudesta ja feminismistä
Sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja feminismiin liittyviä kysymyksiä tulee esille koko ajan. Nämä ovat kuitenkin varsin epämääräisiä käsitteitä. Siksi ne herättävät paljon tunteita.
Koska tämä elämäntapa- ja elämäntyyliblogi, niin en ala tällä kertaa kirjoittaa poliittista sanomaa. Sukupuolia on monien mielestä kaksi, mikä kuitenkin on varsin konservatiivinen näkemys. Biologisesti yleisimmät sukupuolet ovat nainen ja mies, mutta itse tiedostan myös heidät, joihin kuuluvat muut sukupuolet.
Tämä kuitenkaan ei ole läheskään kaikki sukupuolesta. Sosiaalinen sukupuoli onkin sitten jo toinen asia. Vaikka itse olenkin biologisesti mies, olen sosiaalisesti jotenkin androgyyni. Minulla on esimerkiksi vahva hoivavietti, joka usein kuvitellaan vain naisten ominaisuudeksi. Toisaalta samalla voin todeta, että joidenkin mielestä vauvakuume voi olla vain naisilla. Omakohtaisesti olen ollut vauvakuumeinen jo yli 14 vuotta.
Sukupuolta lähellä on seksuaalisuus. Mielestäni tässä yhteydessä on hyvä kertoa se, että seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolinen suuntautuminen ovat kaksi eri asiaa. Se, että henkilö A käy mieluummin kahvilla naisten kanssa, ei tarkoita sitä, että hän olisi seksuaalisesti suuntautunut naisiin tai pelkästään naisiin. Voi olla, että hänellä ei ole seksuaalista suuntautumista, vaan kuuluu aseksuaaleihin.
Kannatan täysin samaa sukupuolta olevien avioliitto- ja adoptio-oikeuksia. Usein puhutaan paljon homoista. Homojakin on erilaisia: niistä tavallisen näköisistä ihmisistä erilaisuuttaan yliampuvasti korostaviin asti mahtuu monenlaista ihmistä. Hyvä niin, sillä erilaisuus on kunnoitettava asia.
Usein kuitenkin unohdetaan isoin seksuaalivähemmistö eli biseksuaalit. Biseksuaaleja on moneen junaan; osa biseksuaaleista rakastuu ihmiseen sukupuolesta riippumatta ja osa tuntee aktiivisesti vetoa "molempiin" sukupuoliin. Siltikin moni asioita tuntematon niputtaa kaikki biseksuaalit seksikoneiksi tai homoiksi, jotka valehtelevat itselleen. Minun mielestäni seksuaalisuus on henkilökohtaisella tasolla niin koskettava aihe, että sitä ei tarvitse vähätellä tai muuten puuttua seksuaalisuuteen. Huolta saa toki kantaa, mutta panetteluun ei ole varaa.
Vaikka kaikki bi-ihmiset eivät kaipaakaan seksikontaktia molemmilta sukupuolilta, on usein kosketuksen kaipuu olemassa. Usein tilanne saattaa olla niin, että henkilö on heterosuhteessa, mutta kaipaa hyväksyntää ja kosketusta omalta sukupuoleltaan. Eikä siinä ole mitään väärää. Monta kertaa biseksuaalia saattaa hävettää oma tilanne heteronormatiivisessa yhteiskunnassa, kun pitäisi olla sitä, mitä todellisuudessa ei ole.
Biseksuaalisuus voi olla todella satuttavakin asia. Itsensä hyväksyminen erilaisena kuin muut yhdistettynä hylätyksi tulemisen pelkoon on varasti raastava tunne. Toisaalta itsen tiedostaminen biseksuaalina saattaa estää parisuhteen syntymistä siksi, että henkilö kokisi tekevänsä väärin, kun mielihalut ulottuvat myös toiseen sukupuoleen.
Jokaisen seksuaalisuutta tulee kunnioittaa, kunhan se ei loukkaa kenenkään toisen oikeuksia. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kunnioitus kuuluu feminismiin, joka vastustaa kaikenlaista sortoa. Sen sijaan miesvihaaja ei voi olla feministi oikeasti. Itse tunnustaudun feministiksi, mutta myös maskulistiksi. Haluan tasa-arvoa kaikille.
t. Jukka
Koska tämä elämäntapa- ja elämäntyyliblogi, niin en ala tällä kertaa kirjoittaa poliittista sanomaa. Sukupuolia on monien mielestä kaksi, mikä kuitenkin on varsin konservatiivinen näkemys. Biologisesti yleisimmät sukupuolet ovat nainen ja mies, mutta itse tiedostan myös heidät, joihin kuuluvat muut sukupuolet.
Tämä kuitenkaan ei ole läheskään kaikki sukupuolesta. Sosiaalinen sukupuoli onkin sitten jo toinen asia. Vaikka itse olenkin biologisesti mies, olen sosiaalisesti jotenkin androgyyni. Minulla on esimerkiksi vahva hoivavietti, joka usein kuvitellaan vain naisten ominaisuudeksi. Toisaalta samalla voin todeta, että joidenkin mielestä vauvakuume voi olla vain naisilla. Omakohtaisesti olen ollut vauvakuumeinen jo yli 14 vuotta.
Sukupuolta lähellä on seksuaalisuus. Mielestäni tässä yhteydessä on hyvä kertoa se, että seksuaalinen suuntautuminen ja sukupuolinen suuntautuminen ovat kaksi eri asiaa. Se, että henkilö A käy mieluummin kahvilla naisten kanssa, ei tarkoita sitä, että hän olisi seksuaalisesti suuntautunut naisiin tai pelkästään naisiin. Voi olla, että hänellä ei ole seksuaalista suuntautumista, vaan kuuluu aseksuaaleihin.
Kannatan täysin samaa sukupuolta olevien avioliitto- ja adoptio-oikeuksia. Usein puhutaan paljon homoista. Homojakin on erilaisia: niistä tavallisen näköisistä ihmisistä erilaisuuttaan yliampuvasti korostaviin asti mahtuu monenlaista ihmistä. Hyvä niin, sillä erilaisuus on kunnoitettava asia.
Usein kuitenkin unohdetaan isoin seksuaalivähemmistö eli biseksuaalit. Biseksuaaleja on moneen junaan; osa biseksuaaleista rakastuu ihmiseen sukupuolesta riippumatta ja osa tuntee aktiivisesti vetoa "molempiin" sukupuoliin. Siltikin moni asioita tuntematon niputtaa kaikki biseksuaalit seksikoneiksi tai homoiksi, jotka valehtelevat itselleen. Minun mielestäni seksuaalisuus on henkilökohtaisella tasolla niin koskettava aihe, että sitä ei tarvitse vähätellä tai muuten puuttua seksuaalisuuteen. Huolta saa toki kantaa, mutta panetteluun ei ole varaa.
Vaikka kaikki bi-ihmiset eivät kaipaakaan seksikontaktia molemmilta sukupuolilta, on usein kosketuksen kaipuu olemassa. Usein tilanne saattaa olla niin, että henkilö on heterosuhteessa, mutta kaipaa hyväksyntää ja kosketusta omalta sukupuoleltaan. Eikä siinä ole mitään väärää. Monta kertaa biseksuaalia saattaa hävettää oma tilanne heteronormatiivisessa yhteiskunnassa, kun pitäisi olla sitä, mitä todellisuudessa ei ole.
Biseksuaalisuus voi olla todella satuttavakin asia. Itsensä hyväksyminen erilaisena kuin muut yhdistettynä hylätyksi tulemisen pelkoon on varasti raastava tunne. Toisaalta itsen tiedostaminen biseksuaalina saattaa estää parisuhteen syntymistä siksi, että henkilö kokisi tekevänsä väärin, kun mielihalut ulottuvat myös toiseen sukupuoleen.
Jokaisen seksuaalisuutta tulee kunnioittaa, kunhan se ei loukkaa kenenkään toisen oikeuksia. Sukupuolen ja seksuaalisuuden kunnioitus kuuluu feminismiin, joka vastustaa kaikenlaista sortoa. Sen sijaan miesvihaaja ei voi olla feministi oikeasti. Itse tunnustaudun feministiksi, mutta myös maskulistiksi. Haluan tasa-arvoa kaikille.
t. Jukka
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Eläinrakkaus ja kasvissyönti
Itse olen asunut aina lemmikkieläinten läheisyydessä. Koska olin lapsena helposti syrjittävissä ja kiusattavissa, sain paljon niitä ikävämpiä kokemuksia. Silloin, kun olin erityisen surullinen, minua usein lohdutti kehräävä ja puskeva kissa tai viereen tullut koira. Toki vanhempanikin tukivat minua.
Yläasteella ollessani päätin, että haluan ryhtyä kasvissyöjäksi jossakin elämäni vaiheessa. Koin, että siat, naudat ja muut eläimet eivät ole tehneet minulle pahaa. Miksi minun tulisi syödä mitään lihaa, jos ja kun kunnioitan elämää?
Minulla on oikeus valita ruokavalioni, kuten kenellä muullakin. Annan muillekin sen valinnanvapauden.
Vaikka olen eläinrakas, ja olen kasvissyöjä, on elämässäni lemmikkieläimiä. Lähinnä kyseessä ovat kissat, koirat ja kalat. Nämä kuuluvat sekasyöjiin, enkä pakota näitä vegaaneiksi. Olisikin järjetöntä vaatia sitä eläimiltä.
Kasvisruokiin siirtyminen on ollut helppoa. Ensiksi jätin kalaruuat, sillä niillä on ollut aikaisemminkin riitaa elimistöni kanssa. Sitten jäi kana ja viimeisenä liha. Kananlihaa tosin en juuri muutenkaan käyttänyt. Tämä tapahtui syksyllä 1996. Myöhemmin ryhdyin entistä tarkemmaksi - niinpä väistelen tuotteita, joissa on liivatetta, karmiinia (E 120) ja D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia.
Vegaaniksi ryhtyminen ei ole vielä onnistunut kohdallani, vaikka se onkin hyvä unelma. Vegaanisia valmisruokatuotteita ei ole tarpeeksi paljon. Olen kuitenkin iloinen omasta lakto-ovovegetaariudestani. Syön mielelläni vegaanisia tuotteita.
Omia ravintosuosikkejani voisin mainita muutaman. Soijasuikaleet ovat maukkaita, kun ne maustaa hyvin. Kikherneet ovat tärkeä lisä ravinnossa. Kaurajäätelö kinuskisena on harvinaisen maittavaa ja tietyt kaurajuomat on todella hyvin valmistettu vastaamaan maitoa. Tietenkin monet tuoreet hedelmät ovat tärkeitä. Pähkinöissä suosin pähkinäsekoituksia.
t. Jukka
Yläasteella ollessani päätin, että haluan ryhtyä kasvissyöjäksi jossakin elämäni vaiheessa. Koin, että siat, naudat ja muut eläimet eivät ole tehneet minulle pahaa. Miksi minun tulisi syödä mitään lihaa, jos ja kun kunnioitan elämää?
Minulla on oikeus valita ruokavalioni, kuten kenellä muullakin. Annan muillekin sen valinnanvapauden.
Vaikka olen eläinrakas, ja olen kasvissyöjä, on elämässäni lemmikkieläimiä. Lähinnä kyseessä ovat kissat, koirat ja kalat. Nämä kuuluvat sekasyöjiin, enkä pakota näitä vegaaneiksi. Olisikin järjetöntä vaatia sitä eläimiltä.
Kasvisruokiin siirtyminen on ollut helppoa. Ensiksi jätin kalaruuat, sillä niillä on ollut aikaisemminkin riitaa elimistöni kanssa. Sitten jäi kana ja viimeisenä liha. Kananlihaa tosin en juuri muutenkaan käyttänyt. Tämä tapahtui syksyllä 1996. Myöhemmin ryhdyin entistä tarkemmaksi - niinpä väistelen tuotteita, joissa on liivatetta, karmiinia (E 120) ja D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia.
Vegaaniksi ryhtyminen ei ole vielä onnistunut kohdallani, vaikka se onkin hyvä unelma. Vegaanisia valmisruokatuotteita ei ole tarpeeksi paljon. Olen kuitenkin iloinen omasta lakto-ovovegetaariudestani. Syön mielelläni vegaanisia tuotteita.
Omia ravintosuosikkejani voisin mainita muutaman. Soijasuikaleet ovat maukkaita, kun ne maustaa hyvin. Kikherneet ovat tärkeä lisä ravinnossa. Kaurajäätelö kinuskisena on harvinaisen maittavaa ja tietyt kaurajuomat on todella hyvin valmistettu vastaamaan maitoa. Tietenkin monet tuoreet hedelmät ovat tärkeitä. Pähkinöissä suosin pähkinäsekoituksia.
t. Jukka
torstai 7. heinäkuuta 2011
Miksi olen Vihreissä?
Olen vihreä niin poliittisesti kuin monessa muussakin mielessä. Poliittinen vihreä heräämiseni tapahtui noin 1995, vaikka olin ollut siihen saakka poliittisesti kiinnostunut. Aikaisemmin kuvittelin olevani joko keskustalainen tai rkpläinen. Keskustalainen luulin olevani siksi, koska se oli keskellä ja rkpläinen siksi, koska pidin (pidän edelleen) ruotsin kielestä kovastikin.
Kuitenkin olin silti ajatellut Vihreistä positiivisesti. Ajattelin vain, että se on niin pieni puolue, eikä siitä koskaan tulisi suurta. Olen kuitenkin ollut todella eläinrakas koko elämäni. Olen pitänyt luonnosta ja Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus järkytti minua. Vammaisena olen ajatellut vähemmistöjen aseman olevan todella tärkeä ja mikään muu puolue ei ole samalla tavalla osannut puolustaa vähemmistöjen oikeuksia.
Politiikkaan lähteminen jännitti. Tein periaatepäätöksen, että voisin lähteä tunnustuksellisesti politiikkaan vasta sitten, kun olen yliopisto-opiskelija. Ja näinhän tein. Pitkitin varsinaista lähtöäni noin 12 vuotta. Päästyäni Turun yliopistoon päätin lähteä edustajistovaaleihin ehdolle. Mietin tiedekuntaryhmäni ja Vihreän listan välillä ja todettuani Vihreän listan olevan henkisesti lähempänä minua, kirjoitin heidän ehdokassopimuksensa.
Nykyisin olen juurtunut puolueeseeni. Saan olla koko lailla itseni, eikä minun tarvitse yhtään joustaa periaatteistani. Vasemmistoliitto on toiseksi lähimpänä minua, mutta tapa, jolla he eduskuntaryhmässä kohtelevat erimielisiä, on kaukana omasta tavastani. SDP on ehkäpä se kolmospuolueeni, jolla on hyviä ideoita välillä. Kuitenkin esimerkiksi perustulokysymyksessä näen ongelmallisena sen, että he tahtovat pitää ansiosidonnaisuuden sen edellä. Myös puoluekuri on aika julma sielläkin.
RKP on ehkä Suomen toiseksi liberaalein puolue. Kuitenkin minusta tuntuu, että ainoa suuri yhtäläisyys on ruotsin kielen aseman puolustaminen. Keskusta on sosiaalipoliittisissa kysymyksissä melko hyvä, mutta esimerkiksi turkismurhauksen kannattaminen elinkeinona on kestämätön. Ydinvoimarakastaja Kokoomus osaa kaikenlaista, mutta arvostan heidän hyvää kirjallista viestintäänsä, vaikka muuten arvomaailma on melkein vastakkainen.
Kristillisdemokraatit käyvät hermoilleni esimerkiksi homovastaisuudellaan, mutta heillä on hyviä ajatuksia esimerkiksi vanhusten elämän kunnioittamisessa. Perussuomalaisten kanssa haluan tulla juttuun, vaikka he saattavat omata päinvastaisen arvomaailman. Se, missä ajatuksemme kohtaavat, lienee oikeus työelämään ja terveyteen.
Nykyisin olen lakto-ovovegetaristi, ihnimillisten vähemmistöjen puolustaja ja joukkoliikenteen käyttäjä. Sovin erinomaisen hyvin Vihreisiin.
t. Jukka
Kuitenkin olin silti ajatellut Vihreistä positiivisesti. Ajattelin vain, että se on niin pieni puolue, eikä siitä koskaan tulisi suurta. Olen kuitenkin ollut todella eläinrakas koko elämäni. Olen pitänyt luonnosta ja Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus järkytti minua. Vammaisena olen ajatellut vähemmistöjen aseman olevan todella tärkeä ja mikään muu puolue ei ole samalla tavalla osannut puolustaa vähemmistöjen oikeuksia.
Politiikkaan lähteminen jännitti. Tein periaatepäätöksen, että voisin lähteä tunnustuksellisesti politiikkaan vasta sitten, kun olen yliopisto-opiskelija. Ja näinhän tein. Pitkitin varsinaista lähtöäni noin 12 vuotta. Päästyäni Turun yliopistoon päätin lähteä edustajistovaaleihin ehdolle. Mietin tiedekuntaryhmäni ja Vihreän listan välillä ja todettuani Vihreän listan olevan henkisesti lähempänä minua, kirjoitin heidän ehdokassopimuksensa.
Nykyisin olen juurtunut puolueeseeni. Saan olla koko lailla itseni, eikä minun tarvitse yhtään joustaa periaatteistani. Vasemmistoliitto on toiseksi lähimpänä minua, mutta tapa, jolla he eduskuntaryhmässä kohtelevat erimielisiä, on kaukana omasta tavastani. SDP on ehkäpä se kolmospuolueeni, jolla on hyviä ideoita välillä. Kuitenkin esimerkiksi perustulokysymyksessä näen ongelmallisena sen, että he tahtovat pitää ansiosidonnaisuuden sen edellä. Myös puoluekuri on aika julma sielläkin.
RKP on ehkä Suomen toiseksi liberaalein puolue. Kuitenkin minusta tuntuu, että ainoa suuri yhtäläisyys on ruotsin kielen aseman puolustaminen. Keskusta on sosiaalipoliittisissa kysymyksissä melko hyvä, mutta esimerkiksi turkismurhauksen kannattaminen elinkeinona on kestämätön. Ydinvoimarakastaja Kokoomus osaa kaikenlaista, mutta arvostan heidän hyvää kirjallista viestintäänsä, vaikka muuten arvomaailma on melkein vastakkainen.
Kristillisdemokraatit käyvät hermoilleni esimerkiksi homovastaisuudellaan, mutta heillä on hyviä ajatuksia esimerkiksi vanhusten elämän kunnioittamisessa. Perussuomalaisten kanssa haluan tulla juttuun, vaikka he saattavat omata päinvastaisen arvomaailman. Se, missä ajatuksemme kohtaavat, lienee oikeus työelämään ja terveyteen.
Nykyisin olen lakto-ovovegetaristi, ihnimillisten vähemmistöjen puolustaja ja joukkoliikenteen käyttäjä. Sovin erinomaisen hyvin Vihreisiin.
t. Jukka
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Aloitus uudessa blogiympäristössä
Tervehdys kaikille!
Olen Jukka, 33-vuotias vihreä aktiivi, opiskelija ja vammainen Turusta. Moni saattaakin tunnistaa minut Jukan Vihertuuletuksia -blogin kirjoittajana. En ole lopettamassa vihertuuletuksiani, vaan olen avaamassa tätä blogiani ihan uudenlaisten kokemuksien saamiseksi ja myös uusien lukijoiden löytämiseksi.
Mietin, olisiko tämä blogi enemmänkin minä-blogi. Ajattelin kirjoitella varsinkin vihreistä elämäntavoistani ja valinnoistani. Se olisi nähdäkseni sopiva vastapaino poliittiselle blogilleni. Toimin näin, koska nuo vihertuuletukset ovat politiikkaa varten.
Rakennetaan yhdessä tätä blogia. Ryhdy rohkeasti lukijaksi ja kerro, jos tahdot oman blogisi linkkilistalleni. Kaikki palautteet ja kommentit otan mielelläni vastaan. Sama koskee blogin aiheita - otan niistäkin toiveet vastaan ja pyrin toteuttamaan ne niin paljon kuin mahdollista.
t. Jukka
Olen Jukka, 33-vuotias vihreä aktiivi, opiskelija ja vammainen Turusta. Moni saattaakin tunnistaa minut Jukan Vihertuuletuksia -blogin kirjoittajana. En ole lopettamassa vihertuuletuksiani, vaan olen avaamassa tätä blogiani ihan uudenlaisten kokemuksien saamiseksi ja myös uusien lukijoiden löytämiseksi.
Mietin, olisiko tämä blogi enemmänkin minä-blogi. Ajattelin kirjoitella varsinkin vihreistä elämäntavoistani ja valinnoistani. Se olisi nähdäkseni sopiva vastapaino poliittiselle blogilleni. Toimin näin, koska nuo vihertuuletukset ovat politiikkaa varten.
Rakennetaan yhdessä tätä blogia. Ryhdy rohkeasti lukijaksi ja kerro, jos tahdot oman blogisi linkkilistalleni. Kaikki palautteet ja kommentit otan mielelläni vastaan. Sama koskee blogin aiheita - otan niistäkin toiveet vastaan ja pyrin toteuttamaan ne niin paljon kuin mahdollista.
t. Jukka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)