Ihmiset ovat erilaisia. Ajatellaanpa vaikka tukkaa: toisilla se on tumma, toisilla vaalea. Jotkut värjäävät sen todella huomiotaherättävän väriseksi. Jotkut ajavat sen millimetrin pituiseksi, kun toiset taas ovat luonnostaan kaljuja. Loppujen lopuksi tukalla ei ole väliä, kun ihmisarvoa mietitään laajemmassa mittakaavassa.
Haluan kunnioittaa yksilöitä sellaisina kuin he ovat. Eihän se aina helppoa ole, mutta toisaalta, jokaisella on joku, jonka hyväksymisessä ja kunnioittamisessa on haasteita. Asioiden hyväksyminen on kuitenkin eri asia kuin ihmisen hyväksyminen. Esimerkiksi moni ystäväni syö lihaa, vaikka en sinänsä kannatakaan lihansyöntiä ihmisten keskuudessa.
Mietin itse, mitä se olisi, jos en hyväksyisi tai kunnioittaisi muita. Kohtelisin ihmisiä välinpitämättömästi. Saattaisin haluta ihmisten toimivan mielihalujeni mukaan, voisin rikkoa parisuhteita, mihin en kuitenkaan ryhdy. En antaisi muille mahdollisuuksia ja olisin häikäilemätön. Se ei lähtökohtaisesti istu minuun millään.
Miksi itse toimin niin kuin toimin? Mielestäni yksilöitä ei pidä loukata. Itseäni on loukattu aika monella tavalla ja olo sen jälkeen on ollut todella ikävä. En halua tosiaankaan tuottaa muille murheita ja suruja. Välillä ihminen toki loukkaa tahtomattaankin toista. Tiedän, että tämä tuntuu joistakin vaaleanpunaiselta unelmahötöltä, mutta maailmassa on niin paljon ikävyyksiä, joten turhat painolastit pitää jättää sikseen. Onkin parempi olla tukemassa muita yksilöitä kuin kaivaa kuoppaa. Raamatun sananlasku "Joka toiselle kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankeaa." onkin mainio; kaikki kostautuu kyllä ennemmin tai myöhemmin.
Jokainen kaipaa hyväksyntää ja välittämistä. Miksi emme sitä soisi kaikille?
t. Jukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti