Teenpä ”Oletko erityisherkkä?”-testin...

Olen viime vuosien aikana saanut kuulla olevani todella herkkä. Se saa minut mietteliääksi. Aiheutanko ihmisille oikeasti epävarmuutta, pelkoa ja ahdistusta? Olen saanut välillä kuulla, että minun pitäisi koventaa itseäni. On myös hyvä saada palautetta, mutta mikäli sitä antaa, sitä pitää antaa tarkemmin. Pelkkä ”tee jotakin” -kehotus tai -käsky ei anna ymmärtää, ryhtyäkö luolamieheksi vai rynnätäkö kuntosalille.

Olen tutustunut viime aikoina enemmänkin erityisherkkä-termiin. Nyt teen tämän testin, mutta perustellen vastauksiani. Sen vuoksi tästä blogikirjoituksestani tuleekin poikkeuksellisen pitkä.

Olenko erityisherkkä? Testi ja sen taustat on luettavissa täältä: http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/oletko-erityisherkka/1892032 . Käyn itse läpi kysymykset ja vastaan väitteisiin, ovatko ne totta vai eivät.

1. Huomaan helposti yksityiskohdat ja vivahteet ympäristössäni.
   Totta. Jään helposti katsomaan kukkivia kukkia tienvarsilla ja sama koskee esimerkiksi lintuja.
   

2. Muiden mielialat vaikuttavat minuun.
   Totta. Varsinkin, jos joku on vihainen tai surullinen, reagoin heti, ja minun on pakko saada asia parannettua, jotta toisella on parempi olo.
   

3. Olen yleensä hyvin herkkä kivulle.
   Totta. Tunnen herkästi pienetkin kipua aiheuttavat tekijät, kuten jalkapohjan tai kantapään pienet rakot, joita tulee uusista kengistä usein.
   

4. Kiireisenä päivänä huomaan, että tarvitsen vetäytymistä lepäämään pimennettyyn huoneeseen tai johonkin, missä saan olla rauhassa ja ilman ärsykkeitä.
   Totta. Varsinkin silloin, kun en koe olevani hallitsemassa asioita täysin, haluan pimeään.
   

5. Olen erityisen herkkä kofeiinin vaikutukselle.
   Totta. Luulin, että en olisi, mutta totuus on toinen. En oikein voi juoda kahvia kuin pienissä määrin, mutta rakastan kahvin tuoksua kovasti. Nykyisin olen kevytkolajuomiin koukussa ja tarvitsen niitä päivittäin.
   

6. Rasitun helposti voimakkaista ärsykkeistä kuten kirkkaista valoista, voimakkaista tuoksuista, karkeista kankaista iholla tai lähellä kuuluvasta sireenin äänestä.
   Totta. En ole nauttinut kirkkaasta auringonpaisteesta, vahvoista hajuvesistä ja eräs kangaslaatu lompakoissa ärsyttää sormiani. Yleisen hälytysmerkin soitosta oloni vaivaantuu.
   

7. Minulla on rikas ja monimuotoinen sisäinen elämä.
   Totta. Koen nauttivani helposti todella pienistä iloista. Esimerkiksi kehräävä ja puskeva kissa sylissäni on minulle suurempi ilo kuin moni muu asia elämässä.
   

8. Minulle tulee epämukava olo kovista äänistä.
   Totta. En viihdy enää juurikaan diskoissa, koska saan niissä helposti päänsärkyä ja jopa aurallisen migreenin oireita (kellertävä valopilkku pomppii näkökentässä).
   

9. Liikutun syvästi taiteesta tai musiikista.
   Totta. Kauniit taide-esitykset voivat saada minut itkemäänkin.
   

10. Olen tunnollinen.
    Totta. Teen asiat, joihin ryhdyn, todella tunnollisesti. Välillä ne saattaa viedä ajan muilta asioilta.
    

11. Säikähdän helposti.
    Totta. Säpsähdän, kun ainejärjestön huoneen ovi aukeaa. Mikäli aiheutan vahingossa vahinkoa jollekin toiselle, säikähdän sitäkin.
    

12. Hermostun, jos minun pitää tehdä paljon asioita lyhyessä ajassa.
    Totta. Näin on etenkin silloin, kun asiat ovat vaativia.
    

13. Huomaan helposti, mitä tulee tehdä, kun ihmiset kokevat epämukavuutta fyysisessä ympäristössä (muutan esimerkiksi valaistusta tai istuimia).
    Totta. Yritän auttaa parhaani mukaan.
    

14. Ärsyynnyn, kun ihmiset yrittävät saada minut tekemään liian monia asioita kerralla.
    Totta. Näin käy varsinkin silloin, kun minua vaaditaan tekemään asioita, jotka eivät kuulu minulle ja joihin olen haluton.
    

15. Yritän kovasti välttää virheitä tai asioiden unohtamista.
    Totta. Olen itseäni kohtaan aika armoton perfektionisti. Haluan miellyttää mahdollidimman monia.
    

16. Pyrin aktiivisesti välttämään väkivaltaisia elokuvia tai tv-ohjelmia.
    Totta. Veri ja veriteot ovat ällöttäviä, mutta toisaalta pidän kyllä poliisiohjelmista, koska niissä on enemmänkin tutkintaa ja paljon muuta.
    

17. Tulen epämiellyttävän virittyneeksi, kun ympärilläni tapahtuu paljon asioita.
    Totta. Monta kertaa haluaisin vaikuttaa muita auttaen, mutta aina vain ei pysty.
    

18. Kova nälkä aiheuttaa minulle voimakkaan reaktion, haittaa keskittymistä tai mielialaa.
    Totta. Nälkäisenä tulen aika kiukkuiseksi, eikä mistään tunnu tulevan enää mitään.
    

19. Muutokset elämässä sekoittavat minua.
    Totta. Silloin stressaannun, vaikka kykenenkin joustamaan melkoisen hyvin.
    

20. Huomaan ja nautin hienovaraisista tuoksuista, mauista, äänistä ja taideteoksista.
    Totta. Miedot tuoksut, maut, rauhalliset äänet ja kauniit, herkät taideteokset ovat mieleeni.
    

21. Pidän tärkeänä järjestää elämäni siten, että vältän mullistavia ja kuormittavia tilanteita.
    Totta. Kuitenkin tiettyjä haasteita täytyy olla. Siksi haluan myös kunnon vastuuta.
    

22. Kun joudun kilpailemaan tai suoritustani tarkkaillaan, alan täristä tai tulen niin hermostuneeksi että suoriudun huonommin kuin normaalisti.
    Totta. Minulla tentit menevät yleensä heikommin kuin pitäisi, samoin hermostun karaokea laulaessani pienestä yleisömäärästä. Harvemmin tärisen, mutta muistan näinkin käyneen eräässä tentissä. Sain siitä kuitenkin haluamani arvosanan.
    

23. Kun olin lapsi, vanhempani tai opettajani pitivät minua herkkänä tai ujona.
    Totta. Ehkei minua voitu pitää ujona, mutta herkkänä kylläkin. Muistan itkeneeni lapsena useammin kuin moni muu.
    

Testin mukaan kyseessä on todennäköisesti erityisherkkä ihminen, jos totta-vastauksia 12 tai enemmän. Pystyin antamaan kaikkiin 23 kohtaan totta-vastauksen.



Erityisherkkyys ei ole sairaus, vaikka varmaan moni voisi niin kuvitella. Itsellenikin oli helpotus saada tietää tämä, että en ehkä olekaan niin kamalan outo. Toki olen voimakkaan herkkä, mutta en koe syytä sen häpeämiseen. Se on vain minun persoonallisuuttani, ei sen enempää, eikä sen vähempää.



Vastaan mielelläni kysymyksiin erityisherkkyyttäni koskien. Asia on varmasti monille uusi.



t. Jukka

Miten ympäristövihreä on Jukka Väisänen?

Olen melko vähän puhunut omasta ympäristövihreydestäni. En kuitenkaan ole mikään sellainen cityvihreä, jonka mielestä kaikkien tulisi asua betoniviidakoissa pienissä kopeissa. On syytä tarkastella hiukan paremmin, mitä oma ympäristövihreyteni on.

Jo pienenä lapsena olin kiinnostunut kukista ja eläimistä. Maaseutukin tuli tutuksi lapsuudessa, kun tuli vierailtua sukulaisten luona. Naudat, hevoset, kanat ja lampaat tulivat sitä kautta tutuiksi. Sama koskee kalastusta, johon suhtaudun nykyisin ihan eri tavalla kuin lapsena.

Kaupunkilaislapsena luomuviljely tuli tutuksi asiaksi, kiitos tiedostavan äitini. Olipa minullakin omia penkkejä vuosien ajan Keravan kaupungin Kytömaan viljelyskasvimailla. Näin ollen kyssäkaali, sitruunamelissa ja mustajuuri tulivat tutuiksi nauriiden, porkkanoiden ja muiden kasvisten ja juuresten ohella.

Myös metsäretket olivat tuttuja itselleni jo lapsena. Kun kesällä ja syksyllä muut perheemme jäsenet poimivat marjoja, niin itse poimin sieniä - aika hyvin niitä tuntien. Omia suosikkejani ovat olleet lampaankääpä, vaaleaorakas ja mustatorvisieni, joskin tunnen myös melko hyvin rouskuja, haperoita ja tatteja.

Kuitenkin yksi asia ympäristöön liittyen on eläimet. Muistan, kun sain joululahjaksi lintulaudan. Siten myöhemmin katselin, kun siinä kävi monia vieraita. Myöhemminkin harrastuksena on ollut tuo lintulautaelämän seuraaminen ja olenpa saanut nähdä monia lajeja.

Puutarhakasvit ovat tulleet tutuiksi, kuten myös eri hedelmäpuut lajikkeineen. Murrosiän kynnyksellä tuli hankittua tai saatua kaksi luumupuulajiketta: Opal ja Koetarhan väskynä. Olipa minulla päärynäpuukin, joka oli Tonkovjatka. Se valitettavasti kuoli ennen kuin ehti tehdä yhtäkään hedelmää. Sen sijaan luumupuut ovat olleet todella satoisia, kunhan ovat satoikään ehtineet.

Yläasteella otin valinnaisaineeksi oppiaineen maa- ja metsätalous sekä puutarhanhoito. Tämä oli minulla aina kiitettävä ja päästötodistuksessa on arvosana 10. Pidinkin tätä varsin mielenkiintoisena oppiaineena. Näihin aikoihin haaveilin biologin ammatista, mutta kuultuani erään biologin opiskeluaikaisesta tehtävästä avata kissa, jäi tämä haaveeni siihen.

Lemmikkieläimet ovat olleet aina todella läheisiä minulle. Se onkin vahvimpia yhteyksiäni luontoon ja ympäristöön. Eläinten kanssa eläminen on tuonut itselleni paljon suuria tunteita. Näin ollen päätin jo nuoruudessani, että ryhdyn joskus kasvissyöjäksi. Teinkin sen hiukan ennen 19-vuotispäivääni ja näin ollen olen ollut kasvissyöjä jo 18 vuotta. Olisin mielelläni vegaani, mutta valitettavasti en ehdi valmistaa ruokaa ja valmisruuissa on harvoin vegaanisia vaihtoehtoja.

Jotkut ehkä miettivät, miksen sano oikeastaan mitään esimerkiksi ilmastosta tai vesistöistä. Kyllä ne kiinnostavat, mutta tiedän monia muita, jotka ovat paljon kiinnostuneempia aiheesta. En ole kuitenkaan vesiasioissa niin kaukana; akvaariot ovat olleet elämääni jo pitkään. Ymmärrän vesien likaantumisesta jotakin ja niiden vaikutuksesta kaloihin ja muihin vedeneläviin.

Nyt kypsemmällä iällä olen liittynyt Vihreisiin, ryhtynyt puolueen aktiiviksi ja tarkentanut kasvissyöntiäni. Vältän kuolluteläinperäisiä tuotteita. Olen vuonna 2013 tehnyt puoluekokousaloitteen mm. väriaineen E120 (karmiini) kieltämiseksi, koska sille ei ole pakottavaa tarvetta. Siinä tapetaan isot määrät kirvoja.

Lopuksi voin kertoa, että aloitin vuonna 2010 ympäristötieteen sivaineopinnot Turun yliopistossa. En ole niitä vielä jatkanut, mutta jatkoaikeita on - ehkäpä jo tänä syksynä.

t. Jukka

Poliittisia unelmia

Olen tämän alkuvuoden puuhaillut enemmän ja vähemmän Vihreiden eurovaalikampanjoissa ja erityisesti oman ehdokkaani Outi Alanko-Kahiluodon tukiryhmässä. En ole koskaan ollut niin hyvässä hengessä toimivassa tukiryhmässä, eikä toisaalta koskaan aikaisemmin kukaan ehdokas ole tuntunut niin samanhenkiseltä kuin Outi. Tukiryhmä tuntuu olevan täynnä sivistystä, riittävästi altruistista, kannustavaa, mutta vailla muita vähättelevää ja syrjivää porukkaa.

Samalla oma tilanteeni on hiukan muuttunut. Olen nyt eduskuntavaaliehdokasehdokas. Tämä tarkoittaa sitä, että olen ehdolla syyskuun lopussa järjestettävässä jäsenäänestyksessä, jossa valitaan 9 - 13 ehdokasta. Toivon todella pääseväni läpi, sillä puolueeni tarvitsee Varsinais-Suomeen ehdokaslistalleen vammais- ja seksuaalivähemmistöjen puolustajaa sekä opiskelijoiden ja yksinasuvien asioiden tuntijaa sekä eläinten ystävää äänitorvekseen. Aion "varastaa" Outin käyttämän käsitteen sosiaalinen oikeudenmukaisuus omiin kampanjoihini.

Toivon saavani mukavan tukiryhmän. Mitä tukiryhmäni sitten tekee? Sen tehtävänä on auttaa kampanjani kukoistamaan ja kiinnostamaan äänestäjiä. Työhön tarvitaan kampanjapäällikkö, joka pitää kampanjan kuosissa. Toiseksi tarvitsen varainhankintavastaavan ja rahastonhoitajan, joka onnistuu hankkimaan lahjoittajia, koska ilmoitukset ja mainokset maksavat, eikä opiskelijabudjetilla paljon mainoksia makseta. Sitten tarvitaan mainosten jakajia (mikäli lennäkkejä tulee). Samoin suosittelijoita olisi mukava saada - myös nettisivuilleni. Alueelliset vastaavat (joiden toimintaan kuuluu paikalliset järjestelyt ja niitä edeltävät ideoinnit) ovat myös tarpeen.

Tiedän monia, joita olen aikonut pyytää mukaan. Sen sijaan toivoisin kaikkia niitä, joille ikäni, sukupuoleni, vammaisuuteni jne. eivät ole esteenä, ilmaisemaan halunsa tulla mukaan tekemään kaikkien aikojen kampanjaa, joka painottuu sosiaali- ja terveyspolitiikkaan, koulutuspolitiikkaan, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen sekä eläimiin ja joukkoliikenteeseen. Haluan kansanedustajaksi 2015!

Ilahtuisin, jos pääsisin jäsenäänestyksestä läpi. Se olisi tunnustus niille kyvyilleni, joita ei ole käytetty vielä juurikaan. Se toisi varmaa nostetta kohti tulevia vaaleja. Se myös innostaisi tulevaisuutta kohti.

Tervetuloa kampanjaani, juuri sinä! :) Voit ottaa yhteyttä sähköpostitse, osoite on etunimi.sukunimi@vihreat.fi - huomaathan, että sukunimeni ä-kirjaimet on vaihdettava a-kirjaimiksi.

Ystävällisin terveisin,

Jukka Väisänen

Miksi kannatan Outi Alanko-Kahiluotoa eurovaaleissa?

Yleensä kerron poliittiset ajatukseni poliittisessa blogissani, mutta siellä ei saa antaa suosituksia ehdokkaiden suhteen enää. Kuntavaaleissa 2012 tein niin ja sain varoituksen ylläpidolta. Sen vuoksi kerron tässä blogissani, miksi olen päätynyt tähän ratkaisuuni.

Outi edustaa minulle erityisesti inhimillisyyttä. Hän on tuonut esille sosiaalista oikeudenmukaisuutta painokkaasti esille. Hän ei pelkää epäkohtien tuomista julkisuuteen, vaan rohkeasti muistuttaa usein niistä asioista, joita tulisi kohentaa.

Kysymykset sosiaaliturvasta ovat itselleni tärkeitä. Vammaisena työpaikan saaminen ei ole mitenkään helppoa, joten sosiaaliturva vaikuttaa elämääni olennaisesti. Kuitenkin Outi on tuonut monissa yhteyksissä esille myös sen, kuinka tärkeää on sosiaaliturvan lisäksi muun elämän järjestyminen. Tämän lisäksi Outi on vastustanut varsin voimakkaasti opintotuen muuttamista lainapainotteiseksi.

Minun mielestäni Outissa on myös tärkeää kulttuuri- ja taideosaamista. Hänen meriittinsä tiedemaailmassa ovat myös kiistattomat. Arkista vihreyttä hänessä on esimerkiksi palstaviljelyn harrastaminen.

EU:ssa tehdään päätöksiä, jotka koskettavat meitä jokaista Suomessa asuvaa. Näin ollen on syytä tukea henkilöä, joka osaa ja haluaa edistää eurooppalaista hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta.

Vaikka Vihreiden ehdokasjoukko on laadukas, niin äänensä voi antaa vain yhdelle ehdokkaalle. On luonnollista, että jokainen äänestää ihmistä, joka osaa koskettaa teoillaan positiivisesti. Itselleni on tärkeää äänestää ihmistä sukupuolesta riippumatta ja kannattaa parasta ehdokasta. Jos Outi ei olisi ehdolla, kilpailisivat äänestäni Johanna Sumuvuori, Touko Aalto ja Maria Ohisalo. Heillä kaikilla on vahva sosiaalisen oikeudenmukaisuuden taju myönteisellä tavalla. He ovat myös aktiivisia ihmisiä, joihin voi luottaa.

Suosittelen kaikille eurovaaleihin osallistumista. Viime kerralla olin hiukan mukana Elina Rantasen tukijoukoissa. Nyt autan neljää mainitsemaani, mutta Outia painottaen.

Ystävällisin terveisin,

Jukka Väisänen