Mietin pitkään, tulenko kertomaan omaa suosikkiani
puheenjohtajaehdokkaista. Jo kakkossijalle jonkun paneminen tuntuu
kurjalta ja suorastaan selkään puukottamiselta. Kaikilla kuudella
on hyvät meriitit tehtävään. Oma suosikkinihan alun perin oli
Outi Alanko-Kahiluoto, mutta hänhän joulukuun lopussa suureksi
harmikseni ilmoitti, ettei ole tällä kertaa mukana.
Outi nostaa esiin vahvasti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoja
ja tätä voin vaatia tulevalta puheenjohtajaltakin. Kahdella
ehdokkaista olen kokenut näiden teemojen olevan minua erityisesti
koskettavalla tasolla. Toinen näistä ehdokkaista on Touko ja toinen
Maria Ohisalo. En voi väittää, etteivät muutkin ehdokkaat olisi
hyviä sosiaalipolitiikassa. Kaikilta ehdokkailta toki toivon lisää
sosiaalipoliittisia avauksia.
Vastakkainasettelusta Helsingin ja muun maan välillä on jonkin
verran puhuttu. Siitä ei pidetä. Enkä ihmettele sitä, sillä
ihmiset asuvat eri syistä omissa asuinpaikoissaan. Kuitenkin
asuinpaikka ei ole merkityksetön. Vihreiden tulee puhutella koko
maata ja tiedän, että kaikki ehdokkaat kuusamolaista Mika Flöjtiä
lukuun ottamatta ovat yliopistokaupunkien kunnallispolitiikassa
mukana - Mika on ansiokkaasti mukana Kuusamon kuntapolitiikassa ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntapolitiikassa. Jyväskylässä Vihreät teki Toukon johdolla erinomaisen
tuloksen. Jyväskylä onkin kaupunki, jonne tulee väkeä koko
Suomesta. Tässäkin on vahva puolto juuri Toukolle.
Puhuttelevia ovat kaikki ehdokkaat, sitä ei sovi kiistää.
Kuitenkin on otettava huomioon myös se, että yksi puheenjohtajan
tehtävä on johtaa puoluehallitusta. Tässä mielessä Krista
Mikkonen on toiminut täydet kaksi kautta ja Toukollakin tulee kaksi
kautta täyteen. Lisäksi Marialla tulee ensimmäinen kausi täyteen.
Heillä on tässä pätevää kokemusta, enkä ainakaan itse voi
sivuuttaa sitä millään.
Olen jo monta vuotta sitten kertonut olevani feministi ja ylpeä
siitä. Viherfeminismiini kuuluu se, että sukupuolten välinen
tasa-arvo on tärkeää. Toisaalta kaikenlaiset lasikatot pitää
poistaa ja sukupuoli ei saa olla este valinnalle. Sen vuoksi en aseta
sukupuolivaatimusta puheenjohtajalle.
Lopuksi haluan muistuttaa, että kaikilla kuudella ehdokkaalla on
hyvät puolensa. Emma Kari on kunnostautunut lasten päivähoidon ja
eläinten oikeuksien puolustamisessa. Krista Mikkonen on erityisen
kokenut politiikassa ja on luonteeltaan maltillinen. Maria Ohisalo on
erinomainen keskustelija ja tuntee ihmisten ahdingon erityisen hyvin.
Mika Flöjt on todella ahkera ja puolustaa ympäristön hyvinvointia
tarmokkaasti. Olli-Poika Parviainen on laaja-alainen viestijä ja
myönteistä tulevaisuutta henkivä. Touko Aalto on suurten linjojen
visionääri ja varsin velvollisuudentuntoinen. Jos nämä kaikkien
ominaisuudet yhdistää, olisi tuloksena sellainen superpoliitikko,
josta muut puolueet olisivat kateudesta vihreitä.
En tule julkistamaan muiden ehdokkaiden preferenssijärjestystäni.
Halusin kuitenkin tuoda esille ykkösehdokkaani, koska pidän
tärkeänä sitä, että puolueemme voidaan tuntea koko Suomen
puolueeksi. Kasvumahdollisuuksia ja potentiaalia nousuun on etenkin
Hämeessä, Satakunnassa, Pohjanmaalla ja Lapissa.
Tämä kirjoitukseni on tietenkin vain henkilökohtainen
mielipiteeni. Tämä ei ole minkään Vihreiden jäsenyhdistyksen
kanta. Jäseniä patistan vain ylipäätään äänestämään, sillä
äänestyksen tulos lasketaan vain, jos äänestysprosentti on yli
50.
Ystävällisin vihrein terveisin,
Jukka
