Olen vihreä niin poliittisesti kuin monessa muussakin mielessä. Poliittinen vihreä heräämiseni tapahtui noin 1995, vaikka olin ollut siihen saakka poliittisesti kiinnostunut. Aikaisemmin kuvittelin olevani joko keskustalainen tai rkpläinen. Keskustalainen luulin olevani siksi, koska se oli keskellä ja rkpläinen siksi, koska pidin (pidän edelleen) ruotsin kielestä kovastikin.
Kuitenkin olin silti ajatellut Vihreistä positiivisesti. Ajattelin vain, että se on niin pieni puolue, eikä siitä koskaan tulisi suurta. Olen kuitenkin ollut todella eläinrakas koko elämäni. Olen pitänyt luonnosta ja Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus järkytti minua. Vammaisena olen ajatellut vähemmistöjen aseman olevan todella tärkeä ja mikään muu puolue ei ole samalla tavalla osannut puolustaa vähemmistöjen oikeuksia.
Politiikkaan lähteminen jännitti. Tein periaatepäätöksen, että voisin lähteä tunnustuksellisesti politiikkaan vasta sitten, kun olen yliopisto-opiskelija. Ja näinhän tein. Pitkitin varsinaista lähtöäni noin 12 vuotta. Päästyäni Turun yliopistoon päätin lähteä edustajistovaaleihin ehdolle. Mietin tiedekuntaryhmäni ja Vihreän listan välillä ja todettuani Vihreän listan olevan henkisesti lähempänä minua, kirjoitin heidän ehdokassopimuksensa.
Nykyisin olen juurtunut puolueeseeni. Saan olla koko lailla itseni, eikä minun tarvitse yhtään joustaa periaatteistani. Vasemmistoliitto on toiseksi lähimpänä minua, mutta tapa, jolla he eduskuntaryhmässä kohtelevat erimielisiä, on kaukana omasta tavastani. SDP on ehkäpä se kolmospuolueeni, jolla on hyviä ideoita välillä. Kuitenkin esimerkiksi perustulokysymyksessä näen ongelmallisena sen, että he tahtovat pitää ansiosidonnaisuuden sen edellä. Myös puoluekuri on aika julma sielläkin.
RKP on ehkä Suomen toiseksi liberaalein puolue. Kuitenkin minusta tuntuu, että ainoa suuri yhtäläisyys on ruotsin kielen aseman puolustaminen. Keskusta on sosiaalipoliittisissa kysymyksissä melko hyvä, mutta esimerkiksi turkismurhauksen kannattaminen elinkeinona on kestämätön. Ydinvoimarakastaja Kokoomus osaa kaikenlaista, mutta arvostan heidän hyvää kirjallista viestintäänsä, vaikka muuten arvomaailma on melkein vastakkainen.
Kristillisdemokraatit käyvät hermoilleni esimerkiksi homovastaisuudellaan, mutta heillä on hyviä ajatuksia esimerkiksi vanhusten elämän kunnioittamisessa. Perussuomalaisten kanssa haluan tulla juttuun, vaikka he saattavat omata päinvastaisen arvomaailman. Se, missä ajatuksemme kohtaavat, lienee oikeus työelämään ja terveyteen.
Nykyisin olen lakto-ovovegetaristi, ihnimillisten vähemmistöjen puolustaja ja joukkoliikenteen käyttäjä. Sovin erinomaisen hyvin Vihreisiin.
t. Jukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti