Itse olen asunut aina lemmikkieläinten läheisyydessä. Koska olin lapsena helposti syrjittävissä ja kiusattavissa, sain paljon niitä ikävämpiä kokemuksia. Silloin, kun olin erityisen surullinen, minua usein lohdutti kehräävä ja puskeva kissa tai viereen tullut koira. Toki vanhempanikin tukivat minua.
Yläasteella ollessani päätin, että haluan ryhtyä kasvissyöjäksi jossakin elämäni vaiheessa. Koin, että siat, naudat ja muut eläimet eivät ole tehneet minulle pahaa. Miksi minun tulisi syödä mitään lihaa, jos ja kun kunnioitan elämää?
Minulla on oikeus valita ruokavalioni, kuten kenellä muullakin. Annan muillekin sen valinnanvapauden.
Vaikka olen eläinrakas, ja olen kasvissyöjä, on elämässäni lemmikkieläimiä. Lähinnä kyseessä ovat kissat, koirat ja kalat. Nämä kuuluvat sekasyöjiin, enkä pakota näitä vegaaneiksi. Olisikin järjetöntä vaatia sitä eläimiltä.
Kasvisruokiin siirtyminen on ollut helppoa. Ensiksi jätin kalaruuat, sillä niillä on ollut aikaisemminkin riitaa elimistöni kanssa. Sitten jäi kana ja viimeisenä liha. Kananlihaa tosin en juuri muutenkaan käyttänyt. Tämä tapahtui syksyllä 1996. Myöhemmin ryhdyin entistä tarkemmaksi - niinpä väistelen tuotteita, joissa on liivatetta, karmiinia (E 120) ja D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia.
Vegaaniksi ryhtyminen ei ole vielä onnistunut kohdallani, vaikka se onkin hyvä unelma. Vegaanisia valmisruokatuotteita ei ole tarpeeksi paljon. Olen kuitenkin iloinen omasta lakto-ovovegetaariudestani. Syön mielelläni vegaanisia tuotteita.
Omia ravintosuosikkejani voisin mainita muutaman. Soijasuikaleet ovat maukkaita, kun ne maustaa hyvin. Kikherneet ovat tärkeä lisä ravinnossa. Kaurajäätelö kinuskisena on harvinaisen maittavaa ja tietyt kaurajuomat on todella hyvin valmistettu vastaamaan maitoa. Tietenkin monet tuoreet hedelmät ovat tärkeitä. Pähkinöissä suosin pähkinäsekoituksia.
t. Jukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti